Eeva Kilpi Sininen Muistikirja

Saturday, 3 October 2020

Hannu Mäkelän Blogi Harhailin isossa ostoskeskuksessa ja odotin tapaamista ja tajusin, että minulla oli taas aikaa. Tapanani on saapua ajoissa (yksi niistä äidin opetuksista, joita vastustin ja jotka silti juurtuivat) ja sitten rauhassa istua tai seisoskella jossain ja katsella ihmisiä, elämämme kanssamatkustajia. Heitä mahtuu jokaiseen lajiin ja sorttiin. Jos lopetan ihmisten ja elämän ihmettelyn, voin saman tien lopettaa myös työni. Kirjailijan ammatti kun perustuu meidän arkiseen elämäämme. Menin kirjakauppaan enkä pitkään aikaa löytänyt mitään kiinnostavaa. Huuhaata on aina vain enemmän, hyvää vähemmän. Vaan minkäs tuolle tekee. Sattuma ohjasi minut kuitenkin hyllyn luo jolla näin pienen kirjan. Se oli Eeva Kilven uusin. Ostin sen ja menin takaisin keskikäytävän tuolille ja aloin lukea. Elämys oli hieno. Kun tapaamisen aika tuli, olin ehtinyt lukea kirjan puoleen väliin ja illalla ennen nukkumaanmenoa luin loput. Kilpi on nyt 91-vuotias ja mietteet on kirjoitettu 2002 – 2003. Huomaan hämmästyksekseni että hän on silloin ollut lähes saman ikäinen kuin minä nyt.

Eeva kilpi sininen muistikirja and tricks

Kilven mukaan ikävöinti on mielentila tai kauhea tauti, joka kalvaa kalvamistaan. Sen voisi nimetä haikea- adjektiivin verbivastineeksi. Luonto- ja luonnonsuojelu ovat Kilvelle rakkaita ja tärkeitä teemoja. Piskolan kesämökillä Savossa kirjailija tarkkailee lintuja, perhosia ja sudenkorentoja. Mökki on kirjailijalle rakkain paikka ja hän sanoo palaavansa sinne niin kauan kuin itsenäisesti pystyy.... että jättäisimme jälkeemme paremman maapallon, elämisen arvoisen elämänmahdollisuuden kaikille niille jälkipolville ja lajeille jotka toivon mukaan jatkavat täällä elämää sen jälkeen, kun me olemme poistuneet. - 4. 6. 2002 klo 6. 34 Minua ilahdutti kovasti, että kirjailijalla on edelleen tallella se sama hellyys ja hyvänäpito itseään kohtaan, jonka me muistamme tästä runosta: Nukkumaan käydessä ajattelen: / Huomenna minä lämmitän saunan, / pidän itseäni hyvänä, / kävelytän, uitan, pesen, / kutsun itseni iltateelle, / puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, / kehun: Sinä pieni urhea nainen, / minä luotan sinuun (Laulu rakkaudesta 1972).

  1. Eeva kilpi sininen muistikirja and wife
  2. Eeva kilpi sininen muistikirja and caicos
  3. Kirjojen kuisketta: Eeva Kilpi: Sininen muistokirja
  4. Kulttuuri kukoistaa -kirjablogi: Eeva Kilpi: Sininen muistikirja

Kilven kuolema-aforismista olimme kaikki samaa mieltä. "Mitä toivoisin? Että säilyttäisin pääni ja liikuntakykyni niin kauan kuin elän ja kuolisin nukkuessani. " Moni lukupiiriläinen oli valinnut kirjasta runon tai aforismin, joka puhutteli häntä eniten. Eräs lukijoistamme piti Kilven runojen huumorin pilkahduksista, kuten esimerkiksi tässä aforismissa. " Vanhuus on ensimmäinen hengähdysaika mitä ihmisellä on! Elinvoimasta ja itsetunnosta käydään jatkuvaa kamppailua päivittäin. Se hiljenee öisin. Siksi vanhat virkistyvät iltaisin. Hekin saavat osansa kun muut nukkuvat. " Eli aivan kuten sananlaskukin sanoo: "Aamulla nuoruuden innolla, illalla vanhuuden vimmalla. " Oma valintani oli tämä elämänkokemusta arvostava aforismi. "Ihminen säilyttää sisimmässään nuoruutensa. Ydin ei vanhene. Kerroksia sen ympärille kertyy vain lisää. Niin ovat lopulta kaikki iät ympärilläni ja muodostavat hyödyllisen, värikkään, monivivahteisen kokonaisuuden. Näinkin voisi vanhuuteen suhtautua. " Kilpi on aina korostanut itsensä hyvänä pitämisen tärkeyttä.

2 Uusintapainoksen pvm Pituus 180 Leveys 125 Korkeus 18 Paino 244 Tuotemuoto Kovakantinen kirja Tuoteryhmät Tuotekuvaus Uusi teos Eeva Kilveltä! Rakastetun kirjailijan päiväkirjamerkintöjä 20 vuoden ajalta. Riipaisevan kaunis teos on täydellinen lahjakirja. Elämä on jännitystila. Onni on unelma siitä että se jännitys edes ajoittain hellittäisi. Pojantytär antaa jouluna 1999 mummolle sinisen muistikirjan, jonka hän on itse sitonut. Eeva kirjoittaa muistikirjaan ajatuksiaan, päiväkirjamerkintöjä, aforismin kaltaisia oivalluksia. Sinisen muistikirjan sivut täyttyvät olemassaoloa, rakkautta, luontoa, vanhuutta ja yksinäisyyttä koskevista pohdinnoista. "Hienoja runoja ja aforismeja, niin ajattomia, elämänmakuisia ja kauniita. " Anneli Airola / Kirjojen kuisketta Eeva Kilven (s. 1928) kirjoja rakastetaan ja luetaan yhä uudelleen. Kilpi kirjoittaa avoimesti inhimillisistä ja koskettavista aiheista ja hän on tunnettu myös luonnon ja eläinten väsymättömänä puolustajana. Myös Kilven edellinen teos Kuolinsiivous (2012) on koottu omakohtaisista päiväkirjamerkinnöistä usean vuoden ajalta.

Eeva kilpi sininen muistikirja and furious

"Minä elän muuten normaalia elämää, minä vain huolehdin tästä vanhuksesta joka nyt olen. " Elämänviisaita ajatuksia, joissa on enemmän kuin päältä katsoen näyttää, kokonainen elämänkaari. Kenelle: Vanhenemista pohtiville, viisautta etsiville, vanhoille ja heidän nuorille läheisilleen. Muualla: Nanna kiinnostui kirjan myötä kirjailijan muustakin tuotannosta. Ja hyvänen aika, on ilmestynyt myös jo Punainen muistikirja! Eeva Kilpi: Sininen muistikirja. WSOY 2019. Graafinen suunnittelu Mika Tuominen.

Jäämme kuulolle. hikkaj SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit » Aikaisempia kirjavinkkejä Ladataan lisää luettavaa...

Vuonna 1997 perustettu Adlibris on Pohjoismaiden suurin verkossa toimiva kirjakauppa. Yli kymmenen miljoonan kirjan valikoima ja aina edulliset hinnat takaavat unohtumattoman verkkokauppaelämyksen kaikille kirjojen ystäville. Adlibris AB Copyright © 1999-2020 Tietoa evästeiden käytöstä

Eeva Kilpi on 91-vuotias. Sinisen muistikirjan merkinnät ovat pääosin vuosilta 2002–2003. Tuolloin Eeva oli 74–75-vuotias. Tunsi itsensä vanhaksi, yksinäiseksi, mutta kuitenkin vielä kykeneväksi palvelemaan itseään, olemaan oma henkilökuntansa: "22. 8. 2003 klo 23. 12 Minä elän muuten aivan normaalia elämää, minä vain huolehdin tästä vanhuksesta joka nyt olen. Kyyditsen häntä paikasta toiseen, kävelytän häntä, käyn hänelle kaupassa, laitan hänelle ruokaa, siivoan hänelle ja kylvetän häntä. – – – " Ai että tekisi mieli kirjoittaa tähän koko tuonkin päivän palvelus, mutta sitten ei enää sopisi kirjoittaa tästä tuntevasta, herkästä, ajattelevasta naisesta mitään muuta, ja kuitenkin hän on yksi parhaista tyypeistä, mitä suomalainen kirjatanner tarjoaa. Hänestä olisi sanottavaa paljon, lähes yhtä paljon kuin mitä hän itse sanoo. Tai sanoisiko sitten vain kaksi sanaa: vaikuttava, vakuuttava. Tai vaikka: syvällinen. Kuinka vain. Erehtyväkin: kutsua nyt itseään ikälopuksi, suurin piirtein, vanhukseksi seiskavitosena!

Kypsyneiden ajatuspolkujen vuoksi tietysti niinkin. Mutta ajatelkaas: noiden rivien jälkeen elettyä elämää vielä näihin päiviin ja tästä edespäin pari vuosikymmentä. Yhä kypsyneempiä ajatuksia hautumassa? On, on. On tämä mamma mia! Tamaraa läpikalusin ihastuneena jo silloin kun Eeva kirjoitti sen nuoruudessaan: 44-vuotiaana. Häätanhua vuotta myöhemmin, 1973. Kuolinsiivouksen runoja luin koko vuoden 2015: Eeva vasta 84-vuotias. Hyvän yön tarinoita, novelleja, jo ennen kaikkia noita muita. Eli kyllä minä Eevan tunnen ja Eevan luonnon jos luonteenkin. Hänen kesänsä Savon sydämessä, talvensa Tapiolassa. Mutta silti jään odottamaan Punaista muistikirjaa näiltä viimeisimmiltä ajoilta. Se ilmestyy. Sen on ilmestyttävä vielä, jotta perillemeno onnistuisi: "11. 7. 2002 klo 6. 45 On pitänyt kehittää sisäinen maailma, sisäinen avaruus… – – – eivätkä jälkeläiset ole kiinnostuneita tietämään siitä mitään – – – ja niin jatkuvuus katkeaa, arvokasta perinnettä joutuu hukkaan, vaikka se voisi lujittaa kaikkien elämää, vaikka se on kulttuuria joka rikastuttaisi henkisesti, vaikka se on korvaamatonta. "

  1. Keminmaa julkinen rhyme

Katsomo android tv, 2020